Vaihto-oppilaaks tuleminen on ollu ehkä parhaimpia päätöksiä
mun elämässä tähän saakka. Se että sain alottaa uuden elämän kun kukaan ei
tuntenut sua. Ja se näyttää houkuttelevan monia ihmisiä sillä oon huomannu että
aika monella vaihtarilla on ollut ongelmia kotimaassa ja ne on varmaan
yrittänyt tulla niitä karkuun. Syinä on ollu että niillä ei oo kavereita,
perheen kanssa on ongelmia tai kiusaaminen. Itellä kun päätin tulla vaihtoon ei
ollut mitään noista ongelmista, mutta kun tulin tänne niin ei hirveesti niitä
kavereita siinä vierellä ollut. Joten silloin oli mielessä että nyt ei tarvitse
olla enää yksinäinen nyt saan uusia kavereita. Ja niin uusia kavereita oon
saanut ja vaikka välillä tuntuukin että oon yksin niin on tää 100 kertaa
parempaa täällä kuin Suomessa koska täältä löytää yleensä aina jonkun joka voi
pitää seuraa. En tiedä kuinka moni edes Suomessa tiesi että mulla ei ollut
kavereita varsinkaan Riihimäellä niin aattelin nyt kertoa sen kaikille
julkisesti.
Mutta oon ruvennut miettimään. Että niin moni ihminen tulee
vaihtoon paetakseen onglemia niin ne
ongelmathan pysyy siellä kotimaassa silti. Se yksinäisyys ei sieltä minnekkään
katoa. Jos sait kavereita vaihto maasta ne pysyy siellä kun sinä lähdet. Mutta
ehkä tää silti kasvattaa sua ihmisenä. Rupeet huomaamaan ketkä ne oikeat
ystävät on ja ketkä ei. Osaat rupee luomaan uusia suhteita uusien ihmisten
kanssa. Ja jep tää ei tosiaan oo nyyhky postaus siitä kuinka yksinäiseltä musta
Suomessa tuntu. En oikeestaan välittänyt siitä niin paljoa koska tiesin että
lähen vaihtoon. Ja nyt vain ajattelen että aloitin uuden elämän täällä miks mä
en sitä Suomessa vois tehdä uudestaan. Tai aloitinhan mä uuden elämän kun
lähdin Asikkalaan mutta nyt voin aloittaa ehkä uudestaan Riihimäellä. Juttelin
mummon kanssa eilen ja mummo sano mulle että näytän noissa kuvissa ilosemmalta
kuin koskaan aijemmin. Ja jep oon ilosempi kuin ehkä koskaan oon niin
onnellinen että mun ei tarvitse olla sielä Suomessa ja saan elää omaa elämää
täällä mutta samalla myös ajattelen että ehkä voin jatkaa tätä ’’uutta minääni’’
siellä Suomessa ja jatkaa tätä onnelisuutta. Ja hei past is past! Et sä enää tapahtunutta
voi muuttaa ja musta se on ehkä hyvä. Kaikki kasvattaa ja vaikka oonkin aina se
hiljainen tyttö tunnen itteni todella vahvaks ja itsenäiseks ja syinä on se mitä
on menneisyydessä tapahtunut. Ja vaikka itsetuntokaan ei oo maailman huippua
niin askel kerrallaan kyllä se sieltä pikkuhiljaa nousee!