Mutta mun on "pakko" vaan trhä tää. (Siis omasta tahdostani)
Ja en jaksa ettiä mitään hienoja kuvia, koska istun junassa.
Joten tästä tulee 12 vuotiaan tylsä kuvaton teksti.
Lopet lukeminen nyt jos et jaksa kuvatonta ylistystä kavereista.
Oon rakastunut. Mun kavereihin, ei, ystäviin. Oon nyt viimesen kuukauden aikana tajunnut mitä se tarkottaa, että on lotto voitto jos on läheisiä ihmisiä ympärillä. Mulla on monta pääpottia.
Hetket mitä näitten Asikkalassa oon viimesen pulentoista kuukauden ajan viettäny on ollu ihania, hauskoja,mahtavia, ja kaikki muut näiden tyyliset adjektiivit, joita en nyt saa lukiolais aivoihini. (En nyt puhunu niinkään koulunkäynnistä vaan vapaa-ajasta!)
Jämsään menot, Adan reiska kissaa moikkaamassa käynti, Sysmä ja dötzyn mökillä kahvittelu, askartelu, lounaat, kahvitauot, kaikki syvälliset ja ei niin syvälliset keskustelut. En vaan ikinä vaihtais niitä pois. Kaikki hetket kun ollaan istuttu jonkun huoneessa hiljaa, tehty kouluhommia tai omia youtube videoita tai netflixiä on ollu niin ihania.
On ollu ihana suunnitella kaikke tulevaisuutta, mitkä ei ehkä mikään tai kaikki toteudu. Kaikki lähi tulevaisuuteen suunnitellut asiat. En vaan malta odottaa!!!
Enään kaks viikkoa jälellä ja sitten oon taas yksikseni Asikkalassa. Mutta sit kohta onkin kesä ja lähi tulevaisuuden suunnitelmat. Joten ehkä mä kestän
En ees osaa kuvailla tätä tunnetta mikä mulle on tullu teistä. Tai ehkä sen että pääsen ehkä kesäkuntoon teijän ansiosta kun treenaatte mun vatsalihaksia teijän jutuilla.
Tehään näistä kahesta viikosta vielä elämisen arvoset ja Asikkalasta hauska paikka!